Kevättä rinnassa

written by: Sofia @ May 25, 2013

Koti-ikkunalla

IMG_9941

IMG_9943

Tuorlassa retkeilemässä

IMG_0023

IMG_0026

IMG_0064

IMG_0067

IMG_0068

IMG_0074

Pehmoista

written by: Sofia @ April 8, 2013

Posti toi tämän ihanan kirjan, joka on päällystetty kauniilla pehmoisella neuleella. Kiitos paljon Pirunpaskan rinsessalle :) Ihan mun värinenkin!

Lainauksia viisaammilta

written by: Sofia @ April 3, 2013

Luin pääsiäisviikolla J.T.Hakalan kirjan Onnellinen lapsi – vanhempien kasvatusoppi. Siinä oli niin paljon ajattelemisen aihetta, että halusin jakaa tännekin lainauksen aiheesta, joka koskee koulumaailmaa. Hakala kirjoittaa ristiriidasta PISA-mittauksissa huippumenestyvien suomalaislasten ja näiden samojen lasten ennätyshuonon kouluviihtyvyyden välillä.

“Miten se voi olla mahdollista, kun koulurakennukset ovat kunnossa, koulussa tarjottavat ruoat ovat runsaita ja maittavia, juomavesi on puhdasta ja kaikki muukin ulkoinen tuntuisi olevan kohdallaan? Kas, siinäpä se. Väitän, että eräs suomalaisen kouluviihtyvyyden nakertajista on se, että koulusta on tullut paikka, jossa aidolle, lämpimälle ja huolta kantavalle vuorovaikutukselle on tätä nykyä yhä vähemmän sijaa. Ei tällaiseen pehmonysväämiseen ole oikein enää aikaa. Uusi PISA-kisa painaa nähkääs päälle.

Koulu on yksi tärkeimmistä lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöistä, ja siitä on tullut kilpakenttä. Siitä on tullut taistelutanner. Kun tätä pinnistelyä ja kirittämistä katsoo, en suuresti ihmettele, että nuoremme kolkuttelevat koko maailman stressitilastojen kärkeä.” (Hakala, J.T. 2011, s.74-75)

Kun on seurannut pienen lapsen intoa ja tahtoa oppia uutta, tietää maailmasta, tuntuu erityisen pahalta ajatus, että se riemu hukkuu aikuisten kilpailuyhteiskunnan antamaan malliin. Kuka on paras, kuka on kaunein, kuka on taitavin? Ei oppia oppimisen tähden vaan kilpailun, arvottamisen, suorittamisen.

Viime aikoina on puhuttu samasta ilmiöstä liittyen lasten harrastuksiin. Lasten ja nuorten täyteenahdettuihin suorituskalentereihin, joilla vanhemmat voivat päteä. Kun pallon potkimisesta kavereiden kanssa tuli tähteyden kiilto silmissä, veren maku suussa suoritettavaa pakkopullaa, jossa joko onnistut tai putoat porukasta. Samasta asiastahan nuo kertovat. Kuinka miten hauskasta puuhasta tahansa voi tehdä ikävää, kun muutetaan se suorittamiseksi. Karsitaan tyhjät pois. Tehostetaan. Me aikuisethan saamme jopa onnellisuuden ja mielen rauhan käännettyä suorituskilpailuksi, vertailemalla kuka on onnellisin. Taidetaanpa siitä myöntää palkintojakin…

Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä on kirjoittanut huolestuneena samasta aiheesta kuin Hakalakin. Hänen kolumneissaan on tänä vuonna käsitelty mm. sitä millaisen mallin annamme lapsille ja nuorille omalla käytöksellämme. Esimerkiksi suosittu tosi-tv kertoo nuorillemme, miten tässä maailmassa menestytään. Itseään korostamalla ja muita pois tieltä taklaamalla. Ja kaiken lisäksi voidaan julkisesti nauraa niille, jotka töppäävät ja putoavat pelistä pois. Miten lapsilta muka voisi odottaa yhtään sen parempaa käytöstä kuin aikuisilta ihmisiltä?

Tässä vielä lainaus Uusikylän viimeisimmästä kolumnista (Opettaja 10/2013, sivu 39):

“Koulun tavoitteet johdetaan yhteiskunnan arvoista ja ihmiskuvasta. Millainen lapsi ja nuori kelpaa suomalaiselle yhteiskunnalle, opettajille ja vanhemmille?

Ohjaako taloudellisen kilpailukyvyn tavoittelu tulevaisuudessa yhä enemmän koulunkin elämää? Nyt vaaditaan, että koulun tulisi jalostaa oppilaista osaajia työelämän tarpeisiin, oppilas on ikään kuin raaka-ainetta. Äärimmillään tämä tappaa sivistyneisyyden, inhimillisyyden, yhteisöllisyyden ja moraalin.

Kumpi on tärkeämpi, ihmisarvo vai ihmisen oletettu markkina-arvo? Vaurastumisen ja menestymisen kannalta aito lähimmäisestä välittäminen ei ole enää edes toivottavaa, vaan itsekkyys, ahneus ja turhamaisuus hallitsevat meitä yhä enemmän.”

Hän lopettaa hienoon lainaukseen peruskoulun suunnittelukomitealta vuodelta 1970:

“Koulun tulisi ohjata oppilaita havaitsemaan, että jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, joka on täysin riippumaton ammatista varallisuudesta, rodusta, iästä, terveydestä, kyvyistä ja muista henkilökohtaisista ominaisuuksista. Siksi opetuksessa on tähdennettävä, että on arvokasta ponnistella itsensä kehittämikseksi. Konkreettisena lähitavoitteena oppilaiden omassa elämänpiirissä voidaan pitää sitä, että he eivät kohtele ketään väheksyvästi, vaan osoittavat ystävällisyyttä ja avuliaisuutta erityisesti heikompia, avun tarpeessa olevia sekä vanhuksia kohtaan. Oppilailla tulisi olla runsaasti tilaisuuksia eläytyä erilaisten ihmisyksilöiden ajatuksiin, tunteisiin ja pyrkimyksiin sekä kehittyä ymmärtämään erilaisia elämänolosuhteita ja niihin liittyviä ongelmia”

Kun me aikuiset sisäistäisimme tämän sanoman myös. Ja voisimme sitten näyttää omalla esimerkillämme, millaista yhteiskuntaa olemme yhdessä rakentamassa. Ehkä tämän ohjeen paikka sopisikin paremmin työpaikoille ja koteihin, vasta sitten kouluihin.

Iloista Pääsiäistä!

written by: Sofia @ March 31, 2013

Ei tullut lähetettyä kortteja tänä vuonna, joten tämä on yhteisesti kaikille :)

Tofuisaa

written by: Sofia @ March 13, 2013

Ensimmäinen laittamani tofuateria ikinä, tässä se on.
Pitkään on ollut aikomus laittaa, kun muiden tekemänä se on aina niin hyvää. Nyt oli vähän niin kuin pakko, kun illalla jääkaapissa ei ollut muuta kuin valmismarinoitu tofupaketti tai punajuuria. Entten tentten.
Hyvää siitä tuli :P

Piip <3 Piip

written by: Sofia @ March 9, 2013 , 2 comments

Näiden hiirulaisten ohje on kirjasta “Supersöpöt maskotit – yli 35 valloittavaa virkkuuohjetta”. Siellä oli kaikenlaisia muitakin tosi kivoja ohjeita. Ja tarpeeksi selkeitä, että ensikertalaiseltakin onnistui. Seuraavaksi pitäisi kuulemma virkata Pete Marsu :)

Hiirulaiset jatkavat nyt agenttiseikkailuja (pientä inspiraatiota elokuvasta G-force)…

Uusia perheenjäseniä

written by: Sofia @ February 22, 2013 , 7 comments

Tuttavaperheessä rapsutellut gerbiilinpoikaset saivat vuodenvaihteen jälkeen aikaiseksi melkoisen gerbiilikuumeen täällä kotona. Asiaa pohdittiin kantilta jos toiseltakin, ja niinpä yksi kaunis päivä lastenhuoneeseen sitten muutti pieniä vipeltäjiä, kun lapset saivat kaksi gerbiiliä lemmikeiksi. Käytännössä ne tietenkin ovat minun hoidettaviani, mutta auttajia löytyy heti, kun vihjaiseekin, että nyt tarvitsisi mennä vähän siivoamaan terraariota tai laittamaan uutta ruokaa. Hauskahan noiden puuhia on seurailla ja välillä vähän silitellä pehmoista kylkeä :)

Mutta kuvan saaminen onkin jo aivan toinen juttu… Oikean kameran räpsähdys saa ruudulle aikaan vain ruskean juovan, joka katoaa purukasan uumeniin. Nämä muutama lähes onnistunut kuva onkin otettu kännykällä. Sitäkin olisi ollut paljon kivempi vähän maistaa, tai ainakin kiivetä ruudun toiselle puolelle – vips ;)

Keväiset villasukat

written by: Sofia @ February 4, 2013 , 2 comments

Ja montako erilaista kuva-asetelmaa niistä saa :)

Pieni tilkkutyyny

written by: Sofia @ February 2, 2013 , 3 comments

Tein tämän tyynyn miehen kummitytölle synttärilahjaksi. Aikaa ajatuksesta bileisiin ei ollut kovin paljon, joten tein siitä vähän pienemmän. Tyynyn koko on noin 22×22 cm.

Huomasin, että tällainen pikkutyynyhän olisi kätevä tehdä itsellekin. Sen voisi sujauttaa käsilaukkuun, ja ottaa esiin, kun tarvii vähän levähtää vaikka aamuluennolla tai bussissa ;)

Havainnollistavana kuvituksena “väsähtänyt ompelija” …

Leivotaan!

written by: Sofia @ January 20, 2013

Hiihtolenkin jälkeen herkkusieni-, kinkku-, ananas-, sipuli-, tomaattipizzaa ja kahvin kanssa suklaamuffinsseja.

Testattiin lasten kanssa Heidi Paajalan kirjaa “Leivotaan! Makeaa ja suolaista”.
Ihan juuri meille sopiva :) Oikein selkeät kuvitetut ohjeet sekä kotoa ja mummolasta tutut leivonnaiset. Seuraavaksi pitääkin kokeilla kirjan rahkapiirakkaohjetta, kuulostaa niiiin hyvältä :P