Pulkkaretkellä meren jäällä.
Een uitje op de bevroren zee.

Muuttolaatikot on taas kerran pakattu, melkein jo purettukin. Jos oikein laskin niin itselleni tämä on kymmenes muutto kymmenen vuoden sisään. Että alkaa jo vähän mennä rutiinilla.

Tosin koko perheen kanssa kodin vaihtaminen on aika lailla suurempi operaatio, ei vähiten tavaramäärän eksponentiaalisen kasvun takia. Ja rakkaiden muistojen. Niin monta hyvää muistoa jäi vanhasta paikasta, että vähän täytyi itse kunkin itkeskellä. Niitä oven karmiin lyijykynällä piirrettyjä kasvun merkkejä ei saanut mukaan.

Ikävä tulee myös näitä kauniita auringonnousuja, joita sai katsella makuuhuoneen ikkunasta. Mutta toisaalta. Taivas on kaikkialla yhteinen. Yhtä kaunis missä vain.

Eilis-iltana iski pitkästä aikaa ompeluinnostus. Sellainen kutina sormenpäissä, että jotain pientä olisi mukava askarrella. Vähän hiplailla kankaita ja surrutella koneella. Ei mitään isoa tai suuritöistä, ehdottomasti ei kaavoja tai vaikeita juttuja. Jotain helppoa ja nopeaa. Ja tämä siitä sitten tuli:

Esiliina pikkuinen, kukkainen.

Jonka kiikutin jo postiinkin eli on matkalla eräälle toiselle pakkailijatontulle (vink vink ;)

Uusi vuosi, uusi lumi.

Lumihiutaleita. Isoja ja märkiä
Lumipalloja. Osui!
Mäenlaskua. Vielä kerran! Mun vuoro!
Lumiukon rakennusta, lumienkeleiden viuhdontaa. Mitä vain! Nyt on lunta.

Ainakin vähän. Tarpeeksi, että voi vihdoin kaivaa liukurin kaapin periltä ja lähteä tekemään kaikkea, mitä talvella tehdään.

Jotka eivät muistuneet kuvattaviksi kuin vasta näin välipäivinä. Ovat siis ehtineet toimia jo jos jonkinlaisina köydenveto/lattiariepu/helikopterihattuvirityksinä, kenties hieman ruttaantuneet ;)

Joulumyrsky riipi oksat puista ja roskat roskiksista ja puhalsi kaiken aivan sekaisin. Mutta onneksi se vei myös harmaat tihkuvat pilvet mukanaan, lakaisi taivaankannen ihan puhtaaksi.

Olen niin kaivannut auringon paistetta, voi se on suloista :)
Vaikka tuuli meinasi melkein viedä mukanaan, niin olihan sitä lähdettävä ulos tuosta ihanuudesta nauttimaan.

Sunnuntai-iltana käytiin perinteisesti laulamassa Kauneimpia Joululauluja. Ihmisiä oli kovasti paljon liikkeellä, ja laulu täytti suuren kirkon ihan kattoon asti :)
Kaikista illan ihanista lauluista, tämä oli itselleni tällä kertaa kaikista koskettavin:

“Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen.

Pieni liekki ympärilleen
hiljaa hehkuu lämpöä.
Pieni liekki meille kertoo:
Jumala on lähellä.

Pieni liekki viestin antaa:
Syntyy lapsi viaton,
Pieni liekki syttyy sinne,
missä Jeesus Kristus on.

Pieni liekki pimeydessä,
nyt voi olla jokainen.
Pieni liekki, joka kantaa
valon luokse kaikkien.”

Säv. Pekka Simojoki, san. Anna-Mari Kaskinen

Täällä parveke on vaihtanut talviasuun.
Meillä hätähousuilla jouluvalot tosin ovat tuikkineet jo kuukauden. Mutta tuo joulumarkkinoilta mukaan osunut kaunis havukimppu löysi vasta paikkansa syksyn lehtien ja pärekorien seasta.

Syksy on ollut todella kiireinen, ja olen kovasti odottanut tätä joulunaikaa alkavaksi. Ihana nähdä lähes tyhjä kalenteri keittiön seinässä :) Mihinkä kaikkeen tuon ajan voisikaan käyttää? Hmmm… ;)

Viime viikolla pidin viimeiset S2-opetukset ja tämän päivän olen pakertanut harjoittelun loppuraportin kanssa. Minulla on ollut ilo saada viettää aikaa aivan mahtavien oppilaiden kanssa, joita tulee kyllä varmasti ikävä. Mutta nyt muut puuhat odottavat. Todistusanomus odottaa pöydällä viimeisiä rekisterimerkintöjä, huh!

Tänä viikonloppuna on tuntunut kuin olisi kesä vielä. Vielä on voinut juoda kahvia ulkoterassilla, lämpimässä paitahihasillaan. Antaa auringon säteiden kutittaa poskia.
Mutta niin vain ilma tuoksuu jo syksyltä, lakastuvilta kasveilta ja kirpeältä syystuulelta. Vuodenaika vaihtuu.

Tämän aamun luento ja vierailijaluennoitsija Tanskasta. Se oli kuin raikas tuulahdus; ajatuksia, ideoita, uusia tapoja nähdä maailmaa. Olin niin innoissani!

Nyt me kirjoitellaan täällä kirjeitä. Parane pian -kirjeitä, Kiitoskirjeitä, Muuten vaan-kirjeitä, Syysterveisiä. Toivottavasti nekin saavat olla pieniä iloisia tuulahduksia :)

(p.s. Kuva ei todellakaan ole nyt otettu :D Pilvistä on ja harmaata, vettä tihuttaa)

Ompelin pojalle tällaisia pieniä liinoja. Kangas on “yllätys yllätys” cars-aiheista. Mutta saimpas kerrankin ommella hänellekin jotain :-) Tähän mennessä se on ollut jyrkästi kiellettyä – varsinkin jos tarvitsisi sovittaa. Ei tule kuuloonkaan! Näistä sitä pelkoa ei ollut, joten sain jopa apua kuvioiden valinnassa :-) Loppuosaan kankaasta piirreltiin myös vähän omia autoja. Taidanpa ommella siitä vielä yhden erikoismallin…