Ihana rauha. Kevätilta ja puiden läpi siivilöityvä valo. Hiljaisuus, jonka on jo melkein unohtanut olevan olemassakaan. Ilman liikenteen jatkuvaa taustahuminaa. Vain yksinäinen prutprutteleva traktori ajaa verkkaan pitkin kylätietä, ja jättää sitten taas lokit huutelemaan keskenään pellonpientareelle. Vaikka niin pidänkin nykyisestä asuinpaikasta, niin tällaisina hetkinä meinaa iskeä koti-ikävä.
Onneksi lapsilla oli sellainen tohina päällä, ettei ehtinyt heittäytyä liian sentimentaaliseksi. Oli niin paljon kaikkea erilaista nähtävää ja koettavaa. Veden pumppaamista kaivosta, puiden hakkuuta ja leivinuunin ihmettelyä. Suolaisia pärskeitä poskilla :-)
