Tag Archive for ilta

Löytöretkeilyä

Ohikulkumatkalla. Päätettiin, että vielä ehtii käydä iltakävelyllä katselemassa vanhaa Raumaa. Hiljaiset kadut, värikkäät talot ja pienen joen ylittävät kauniit puusillat – tunnelmallista todellakin. Mutta alamäkijuoksukilpailu mukulakivillä…voi mun jalkaparat, auts ;-)

Iltasella onkimassa

Tultiin myöhään yöllä kotiin mökkeilyreissulta, ja tämä päivä on kulunut kotoutuessa, laukkuja purkaessa ja erityisesti ylipitkillä päiväunilla ;-) Vähän haikeata katsella kuvia kuluneesta viikosta, mutta toisaalta mukava yhdessä muistella, mitä kaikkea on tehty. Miten hauska oli aamulla heti herättyä juoksennella pihanurmikolla paljain varpain (jotain, mitä ei taatusti voi kotona tehdä; elämys jo sinänsä :-) tai pyöräillä pikkuserkkujen kanssa ympäri, ympäri, ympäri – mäkiä ylös, mäkiä alas.

Nämä auringonlaskukuvat ovat yhdeltä laiturilla seisoskellulta illalta; kalajuttuja kuunnellessa, merimaiseman kauneutta huokaillessa.

Kirjalöytöjä

Eksyin eilen illalla kaupungilla käydessäni kirjakauppaan. Olin kokonaan unohtanut kirja-alennusmyyntien alkaneen, joten olin aika varma, että ei siellä viikon jälkeen mitään kivaa ole jäljellä. Mutta eiköstä mitä! Tein kaksi mahtavaa löytöä.

Audrey Hepburn: international cover girl on upea elämäkerrallinen kuvakirja, jossa on yli 600 kansikuvaa maailman lehdistä läpi koko Audrey Hepburnin uran. Rakastan vanhoja Audrey Hepburn -elokuvia, joten minulle tämä sopii paremmin kuin hyvin. On myös mielenkiintoista seurata lehtien kansien ja tyylien muutosta läpi vuosikymmenien 1940-luvulta 1990-luvulle.

Ajattelen koko ajan rahaa – kivikovaa virolaista nykyrunoutta. Tämä on puhutteleva pieni kirja. Siinä kerrotaan arjesta tämän päivän Virossa runomuodossa, mutta ei todellakaan kaunistellen. Yhteiskunnalliset ongelmat nousevat esiin yksittäisten kohtaloiden kautta. Surkuttelusta ei kuitenkaan ole kyse. Ehkä tragikomediasta. Tai kyvystä nauraa itselleen; kansallisesta ylpeydestä luopumatta.

Luin näitä runoja vielä yömyöhään ääneen miehelleni. Vaikka tänä aamuna saikin olla ihan silmät ristissä, niin minusta runot ja hiljainen pysähtynyt yö ovat erottamaton yhdistelmä. On kovin vaikea rauhoittua tutkiskelemaan maailmaa ja itseään päivän hyörinässä. Laitan tähän loppuun katkelman Kristiina Ehinin ajatuksia herättävästä runosta:

“lapseni syntyi kännykkä kädessä –
miten muuten olisimme voineet olla yhteydessä
olen järki-ihminen – en usko
teorioihin sydämen sykkeestä
kielen kaltaisesta veren kohinasta
olen älyllinen ihminen – en usko telepatiaan
enkä horoskooppeihin
lapseni syntyi kemian ja biologian avulla
hänen tuotantotapansa on tieteellisesti todistettu!

lapseni syntyi kännykkä kädessä –
miten muuten olisin ilmoittanut hänelle: nyt käänny pää alaspäin
rupea syntymään
sitä paitsi puhelin mahdollisti kelvolliset kieliopinnot
halusin että hän ryhtyisi heti ajattelemaan
ei tuhlaisi aikaa – kuukausikaupalla minun kallista aikaani tai omaansakaan
silmien räpyttelyyn ja peukalon imemiseen
halusin että hän mitä pikimmin
tuntisi jalkojensa alla
urapolun makeuden
eikä tuhlaisi aikaa – kuukausikaupalla minun
aikaani tai omaansakaan…”

(suom. Kaisu Lahikainen)