Kahvittelureissulle syntyi tällä kertaa tällainen hillityn ruudullinen lappunen. Vähän niinkuin maitokahvia ja suklaapiirakkaa. Ja niitä kun tämän kanssa herkuttelee niin ei tahrat leikisti edes erotu ;)
Kukkaketo lumipyryn keskelle
Tänään oli talven ensimmäinen lumimyräkkäpäivä. Tuuli vain suhisi nurkissa ja lumi pöllysi, pieni kerros jäi maahankin. Lapset olivat innoissaan: “tuliko talvi? onko jo talvi? nytkö!?” Eiköhän se nyt sitten tullut :) Talvipäivänä syntyi kuitenkin varsin kesäinen ruokalappu. Lumipyryn kukkaset pääsivät samantien käyttöön, ja selkeän väriset yksinkertaiset kuviot tuntuivat olevan käyttäjän mieleen.
Lappunen nro 1
Tämä ruokalappu on parin viikon takaa, ja saa kunnian olla sivun ensimmäinen lappunen. Samaa kangasta kaapissa on useammassa värissä, mutta tämä syvän sinisen pohjasävy on ehdottomasti suosikkini. Tai oikeastaan se taitaa olla enemmän turkoosi, kaunis kuitenkin.
Yötä odottaessa
19.9.2010
Ellan ruokalaput
Ella-tytön mielestä on tosi hauskaa syödä ihan itse. ” En tarvitse apua, kiitosta vaan. Tämä sujuu vallan mainiosti.” Hupsista, melkein osuu suuhun, vähän ohi. Lattialla, pöydällä, tuolissa. Poskilla, tukassa, sormissa, varpaissa. Mutta harjoitus tekee mestarin. Ja mestaruustasoa odotellessa mama ompelee ruokalappuja. Onneksi mama tykkää ompelemisesta, ja lappuvalikoimassa alkaa pikkuhiljaa olla valinnanvaraakin. Millainen lappu tänään sotkutellaan :)