… on ollut täällä blogin puolella. Mutta tällä viikolla on tullut vietettyä enemmän aikaa ompelukoneen ääressä, joten voisi laittaa taas kuvia valmiista töistä. Ensi viikonloppuna pidetään jouluinen Bloggarimarket, ja sinne on tarkoitus ommella jotain pientä :)
Rantalötköttelypäivä. Vähän meinasivat vastoinkäymiset välillä lannistaa pienintä retkeilijää – keskeytyneet päiväunet, jättiperäaaltojen viemä hiekkalinna, kivikossa kaatuminen. Mutta kun näistä selvittiin, niin ihan hyvinhän se päivä sujui. Lapset leikkivät. Minä nautin meren aavan kauneudesta, savun tuoksusta, rauhallisesta hetkestä.
Jolloin lähdin kuljeskelemaan jokirantaan. Aamupalalle pikku-lokin kanssa.
Pulkkaretkellä meren jäällä.
Een uitje op de bevroren zee.
Ihana rauha. Kevätilta ja puiden läpi siivilöityvä valo. Hiljaisuus, jonka on jo melkein unohtanut olevan olemassakaan. Ilman liikenteen jatkuvaa taustahuminaa. Vain yksinäinen prutprutteleva traktori ajaa verkkaan pitkin kylätietä, ja jättää sitten taas lokit huutelemaan keskenään pellonpientareelle. Vaikka niin pidänkin nykyisestä asuinpaikasta, niin tällaisina hetkinä meinaa iskeä koti-ikävä.
Onneksi lapsilla oli sellainen tohina päällä, ettei ehtinyt heittäytyä liian sentimentaaliseksi. Oli niin paljon kaikkea erilaista nähtävää ja koettavaa. Veden pumppaamista kaivosta, puiden hakkuuta ja leivinuunin ihmettelyä. Suolaisia pärskeitä poskilla :-)
Suomessa ollaan taas, mutta fiilistelynä vielä muutama kuva Hollannin keväästä. En oikein muistanut pitää kameraa mukana, joten nämä ovat suurin piirtein ainoat maisemakuvat, mitä tuli otettua. Vähän harmi, sillä olisihan sitä kuvauksellisempiakin kohteita ollut. Tulppaanit olivat juuri alkamassa kukkimaan, ja puut vihertämään, oli oikein kaunista. Täytyy sanoa, että olin hiukan toivonut, että kotona lumet olisivat tällä välin jo sulaneet… Niin, toiveajattelua ;-)
Kävin lauantaina pienellä kävelyretkellä ja otin kamerankin mukaan, kun oli niin kirkkaan kaunis talvipäivä. Hurjan kylmä tosin, mutta kun laittoi reippaasti jalkaa toisen eteen, niin tarkenihan siellä. Ja ehkä kuvittelen, mutta ihan kuin tuo aurinko jo vähän lämmittäisi. Hiphei!
Tämän ensimmäisen kuvasarjan teemana on eläinten jäljet. Harvoin noiden tassujen omistajia sattuu ainakaan päiväsaikaan näkemään, mutta hangen pintaa katsoessani huomasin, miten täynnä elämää kaupunkiluontokin on. Vaikeampaa taitaisi olla löytää täysin koskematonta lumen pintaa.
Nämä kuvat ovat näppäyksiä vähän sieltä sun täältä matkan varrelta (joiden tarkennuksissa olisi parantamisen varaa :° ). Kaksi ensimmäistä ovat omia suosikkejani – ylväänä seisova edelliskesäinen ohdakkeen runko, sekä vastasataneella lumella leikkivät valononsäteet. Miten erilaiselta maailma näyttäkään verrattuna parin päivän takaiseen loskasäähän!
19.9.2010
