Muutama vielä ;-)
Ja puutarhatunnelmointina kuva rikkaruohopenkistäni.
<3
Tämä pupunen hyvin pikkuinen oli ensimmäinen amigurumini, jossa yhteen piti liittää useampi osa. Ei ihan heti onnistunut – toinen korva sijaitsi ensin keskellä päätä :D Sitä varten sijoituspaikka kantsii siis merkitä nuppineulalla…
Mandariinipuun alta lekottelemasta pupunen matkasi eilen kummitytön synttäreille. Hip Hip Hurraa!
Ilmainen ohje löytyy täältä: http://www.littlemuggles.com/
Isomman isoäidinneliötyön välivirkkailuna innostuin kokeilemaan samoja neliöitä minikoossa.
Viime kesänä näin tällä tavalla tehtyjä korvakoruja. Minä kun en korvakoruja käytä niin tuli sitten rannekoru.
Ja toisesta tuli kirjanmerkki. Tämä kirja tosin odottaa vielä lukijaansa. Kyseessä on siis Marina Lewyckan “Meidät on kaikki tehty liimasta”. Tykkäsin todella paljon ensimmäisestä “Traktorien lyhyt historia ukrainaksi”. Toisesta (Muu maa mansikka) en niinkään, joten tälle on vähän ristiriitaiset odotukset. Ylipäätään viime aikoina on tullut luettua vain kaikkea hirmuisen asiallista ja kaunokirjallisuus jäänyt tylysti hyllyyn. Poikkeuksena Anni Swanin “Me kolme” – nämä vanhat nuorten ja lasten kirjat on vaan niin hyviä :D
Näiden hiirulaisten ohje on kirjasta “Supersöpöt maskotit – yli 35 valloittavaa virkkuuohjetta”. Siellä oli kaikenlaisia muitakin tosi kivoja ohjeita. Ja tarpeeksi selkeitä, että ensikertalaiseltakin onnistui. Seuraavaksi pitäisi kuulemma virkata Pete Marsu :)
Hiirulaiset jatkavat nyt agenttiseikkailuja (pientä inspiraatiota elokuvasta G-force)…
Joku aika sitten Finlaysonilta sai mukaansa tuollaisen elefanttisalkun Furoshiki-taitteluohjeineen. Rupesin nyt joulun alla tonttuillessa testaamaan, miten taittelu minulta onnistuu. Lahjapakettiin kääritään niin ikään japanilaishenkinen kanzashi-pinni, joten ajatus on, että sisältö ja paketti vähän niinkuin mätsäisivät. Pinni on taiteltu oranssista silkkikankaasta.
En selvinnyt ihan pelkällä paperiohjeistuksella, mutta youtuben avustuksella lopputulos on mielestäni ihan hyvä. Tässä vielä linkki paperiohjeisiin:
http://www2.finlayson.fi/joulu/opi-furoshiki#.UNNsRIaZiUk
Bloggarimarket on nyt käyty ja hauskaahan siellä taas oli. Mun “hittituote” oli ilmeisesti nämä heijastimet :D Olin suunitellut, että laitan ne itse joululahjoiksi, jos eivät mene, mutta ei mulle jäänytkään yhtään! (No paitsi tämä joka oli takissani kiinni ja joka oli vähän niinkuin koekappale). Eipä haittaa – niitä on kiva virkata lisää vielä joululahjoiksikin :)
Ruokalappusia löytyy edelleen Baobabin verkkokaupasta täältä:
http://www.baobabkids.com
Muut taisivat olla loppu, mutta tummansinisiä ja punaruudullisia maatuska-kuviollisia on vielä jäljellä.
Tulihan sitä itsekin jotain ostettua… Tämä kaunis paita on Minnan ompelema. Hänen bloginsa löytyy täältä:
http://minnamelinna.blogspot.fi/
Mukana ihanuuksineen olivat myös Fante:
http://fantefante.blogspot.fi/
ja Liljatar:
http://www.facebook.com/Liljatar
Lupasin laittaa tänne kuvan siitä, miten meidän posliinimaalailut onnistuivat. Saatiin tällaisia settejä kesällä lahjaksi, ja nyt syyssateiden alettua niitä on hyvä kaivaa esiin. Oikeanpuoleisessa on auto ja aurinko, vasemmassa… kröhm, ehkä mitä ikinä siinä haluaa nähdä ;) Oikein nättejä molemmat <3
Nuo ylimmällä kulholla näkyvät pinnit ovat Fijn Zandin. Meidän ja tuttujen lapset ovat kovasti tykänneet niistä, pikkuisista hiirulaisista ja jääkarhunpennuista ponnarissa…
Jäivät nyt bloggarimarketin jäljiltä myyntiin Baobab Babyyn. Aikas hauska ajatus, että voi askarrella tällaisia myös muille kuin omille lapsille. Minusta ainakin olisi tosi ihanaa, jos niistä olisi iloa muillekin :)
Mitä tehdä silloin, kun keskellä yötä huomaa, että talossa ei ole yhtään lahjapaperia? Aamulla pitäisi lahjan olla paketissa, ja kaikki komerot on pengottu. Ei sitten palastakaan, edes edellisvuotisia ryppyisiä joulupapereita. Vaihtoehtoina olisi… vessapaperia, leivinpaperia, sanomalehtiä… ei, ei käy.
Tässä on minun tämänkertainen ratkaisu: tulostuspaperia, paaaljon teippiä sekä irtileikattuja kuvia paperikorista löytyneestä vanhasta mainoskirjeestä. Ajoi ihan asiansa, ja lapset olivat innoissaan :-) Myös sisältä löytynyt kirja oli kovasti pidetty. Miten ylpeä sitä voikaan olla jostain ihan omasta jutusta, sitä ei kukaan muu saanut tulla lähellekään :-D