Tämä pikkulaukku on sen verran pikkuinen, että sopii vain hyvin pienten tavaroiden kuljetukseen. Sellaisten miniaarteiden, joita aina välillä täytyy ottaa mukaan maailmalle. 5-vuotiailla kun yleensä tahtoo olla jotain sellaista pientä mukaan otettavaa :)
Ohje laukkuun on ostettu täältä.
Mutta täällä ollaan edelleen :) Rupesi tuntumaan siltä, että voisi olla ihan kivakin bloggailla taas. Aloitin uudistamalla blogin ulkoasua freesimmäksi, vähän pitää vielä muokkailla tätä uutta pohjaa. Tästä se lähtee..
Olin ommellut lapsille jouluksi uudet tonttulakit, kun edelliset jäivät pieniksi. Näissä on tupsujen sijasta kulkuset kilisemässä ja muutama tonttu jo omasta takaa. Tip Tip Tap!
Kävin viikolla tutustumassa uuteen puotiin, jonka ystäväni Katariina on avannut Puistokadulle. Voi että, kuinka kauniiksi hän oli jo ehtinyt paikan laittaa. Ulkona myrskysi ja satoi vettä vaakatasossa, mutta ovesta astuessa maailma täyttyi aurinkoisista Provencen tuoksuista! Tulikin siis samalla tehtyä ihanan virkistävä pieni retki Etelä-Ranskan makuihin ja tuoksuihin :)
Pitkän valinnanvaikeusurakan jälkeen ostin kotiin puuvillankukan tuoksuista kasviöljysaippuaa, ja sille sopivan ranskalaistyylisen telineen. Teline on juuri sellainen, jota olen etsinyt; se pitää saippuan tiukasti paikoillaan ja aukinainen pohja antaa sen kuivua kunnolla.
Loput löydöt hamstrasin joulupaketeihin… Niiden saajat eivät varmaankaan käy täällä lukemassa (eiväthän!? ;) joten uskalsin kuvat tänne jo laittaa. Tässä on vaniljarouhe- ja puuvillasaippuaa, ja alla sopivassa määrin (siis ilman tonttuja) jouluinen astiapyyhe.
Katariinan puoti on joulunajan kiinni, mutta näyteikkunakierroksella tai verkkokaupassa Le Petite Provence voi käydä tutustumassa kaupan valikoimiin (esim. erilaisiin silitysvesiin – en ollut koskaan kuullutkaan, mutta taas sitä oppi uuden kotitöidenpiristsykonstin :)
Nämä tähdet on ommeltu Girasolin Rainbow Springs -kankaasta ja täytetty vanulla. Vanua kuluikin aivan hurja määrä, kun yritti saada mahdollisimman jämäkän lopputuloksen. Tähtiin voisi laittaa vielä ripustuslenkin ja laittaa ylös seinälle tuikkimaan. Näille on kuitenkin löytynyt niin usein leikkikäyttöä, että majailevat nyt sängyn päädyllä, josta ne on helppo napata matkaan mukaan.
Kynttilävaloa marraskuun pimeyteen. Lähdin oikeastaan kokeilemaan, miten onnistuu postaus kännykällä. Siis testing, testing :)
Nämä säärystimet on neulottu mukavan pehmeästä ja lämpimästä silkkivillalangasta. Kesäinen paljain varpain juoksentelu aiheuttaa meillä helposti jalkasärkyä, joten säärystimet olivat oikein tarpeellinen kesävaruste. Eiköhän niille käyttöä tule näin syksylläkin.
Tein nämä vaatteet yhtä pientä lyhytelokuvaa varten. Mun pääasiallinen tehtäväni kuvauksissa oli meikkauksesta huolehtiminen, mutta pääsimme vähän kameran toisellekin puolelle palloilemaan :D
Ja nyt vasta saan aikaiseksi laittaa kuvia kesän käsitöistä. Semmoista se sitten on.
Tässä on ensimmäiseksi hiuslenkki, johon olen tehnyt kanzashi -kukan. Keskellä on koristeena kaksi nappia.
Jostain syystä aina näin syksyisin tekisi mieli leikata hiukset lyhyemmiksi, tai vaikka otsatukan. Sitä voikin puntaroida tässä seuraavan kuukauden. Leikkaisiko vai eikö leikkaisi? Saas nähdä :)
Tämä pupunen hyvin pikkuinen oli ensimmäinen amigurumini, jossa yhteen piti liittää useampi osa. Ei ihan heti onnistunut – toinen korva sijaitsi ensin keskellä päätä :D Sitä varten sijoituspaikka kantsii siis merkitä nuppineulalla…
Mandariinipuun alta lekottelemasta pupunen matkasi eilen kummitytön synttäreille. Hip Hip Hurraa!
Ilmainen ohje löytyy täältä: http://www.littlemuggles.com/
Pitkästä aikaa olen löytänyt vähän aikaa ommellakin. Tässä lopputulos – uusi esiliina itselleni.
Esiliina on toiselta puolelta farkkukangasta, toiselta kuviollista puuvillakangasta. Siis varsin paksu. Ei pitäisi heti mennä tiskivedet puserolle :) Ja mielialan (tai paidan värin) mukaan voi vaihtaa mieluisamman värin etupuolelle.
Retkeiltiin ystäväpariskunnan kanssa sateisessa Uudessakaupungissa. Aivan upea pieni kaupunki, varsinkin tunnelmallinen puutalokeskusta. Hiljaisemmalla hiekkakadulla voi suorastaan kuvitella siirtyneensä sata vuotta ajassa taaksepäin.
Me suunnattiin illalla takaisin kotiin, mutta ystävät jäivät yöpymään tähän historialliseen Merikapteenin taloon, jossa sai luvalla jatkaa “sata vuotta sitten” kuvitelmiaan :)
Seuraavasta korttelista löydettiin juuri ovensa avannut Pink Vanilla Desserts -niminen kahvila. Siis niiiin supernami, että huhhuh! Juuri niin hyvän makuista kuin miltä näyttää :) Herkkutarjontaa voi käydä kurkkaamaassa täällä blogissa:
http://pinkvanilladesserts.blogspot.fi/
Toinen varsinainen löytö oli torin laidalla pieni aarrekauppa nimeltä Pellava sydän - http://www.pellavasydan.fi/
Kivoja pikkukauppoja oli kyllä niin paljon, että niitä varten voisi vallan hyvin tehdä uuden turistikierroksen ;)
Hollanniksi tai indonesiaksi saté -kastike, mutta Suomessa lienee vakiintunut tuo enkkuversio.
Tämä ohje ei ole tippakaan tulinen, joten menee hyvin lapsille (ja mulle ;)
1 dl vettä
100g pähkinävoita
1 rkl ketjap manisia
1 rkl sitruunamehua
hienonnettua inkivääriä oman maun mukaan
Lämmitetään ja sekoitetaan ainekset kattilassa. Ei tarvitse kiehauttaa.
Ja valmis!
Siis oikeesti superhelppo.
Ketjap manis on indonesialainen makea soijakastike, jota saa esim. Prismasta. Mun mieheni laittaisi sitä varmaan joka toiseen ruokaan, jos ei vähän toppuuttelisi…
Mutta se kyllä tuo kivan lisän moneen riisiruokaan, vaikkapa tavalliseen jauheliha/kaalipataan.
Tässä vielä lounaslautanen: riisiä, mureaksi haudutettua possua ja satay-kastiketta.
Possua ei ole maustettu erityisemmin, vain haudutettu sipulissa ja valkosipulissa, jotta maku tulee pähkinäkastikkeesta.
Isomman isoäidinneliötyön välivirkkailuna innostuin kokeilemaan samoja neliöitä minikoossa.
Viime kesänä näin tällä tavalla tehtyjä korvakoruja. Minä kun en korvakoruja käytä niin tuli sitten rannekoru.
Ja toisesta tuli kirjanmerkki. Tämä kirja tosin odottaa vielä lukijaansa. Kyseessä on siis Marina Lewyckan “Meidät on kaikki tehty liimasta”. Tykkäsin todella paljon ensimmäisestä “Traktorien lyhyt historia ukrainaksi”. Toisesta (Muu maa mansikka) en niinkään, joten tälle on vähän ristiriitaiset odotukset. Ylipäätään viime aikoina on tullut luettua vain kaikkea hirmuisen asiallista ja kaunokirjallisuus jäänyt tylysti hyllyyn. Poikkeuksena Anni Swanin “Me kolme” – nämä vanhat nuorten ja lasten kirjat on vaan niin hyviä :D
